No niin, nyt voikin sitten jo vähän mainostaa.

Nuutilla kävi elokuun viimeisenä viikonloppuna mieluinen vieras, nimittäin uusi tyttöystävä FI MVA White Smile Jasmin eli Ellu. Astutukset sujuivat hyvin, ja jännityksellä odotimme mitä ultra sanoisi. Keskiviikkona 30.9. tulikin sitten viestiä Ellun omistajalta Kirsiltä, että Ellun massussa möyryää hyvänkokoinen pentue. Odotettu syntymäaika on siis lokakuun lopussa, tiedustelut tulevasta pentueesta Kirsiltä: 040 520 7154, kirsi.kostamo(at)luukku.com , kotisivut kennel Kiviahon .

Pentueen emä Ellu on kookas, vahvaluustoinen, hyvärakenteinen ja -liikkeinen narttu. Ellulla on iloinen ja avoin luonne, ja aiemmasta pentueesta terveitä jälkeläisiä. Ellulla on A-lonkat ja terveet silmät. Ellu on menestynyt varsin hyvin näyttelyissä, tuloksina mm. BIS-voitto ja ryhmäsijoituksia.

Pentueen isä Nuutti (FI MVA Dollardance Wind of Denali) on pienemmänpuoleinen, kaunispäinen, vahvaturkkinen ja hyväliikkeinen uros. Nuutti ja Ellu täydentävät toisiaan hyvin, ja jäänkin odottamaan tämän pentueen kehitysta suurella mielenkiinnolla.

Herra Silver aka Simo, Silppuri, Sipu, Simppa täytti tänään yhdeksän vuotta. Uskomattoman äkkiä aika vierii, vastahan Silver kirmasi pentulauman kärjessä villinä ja vapaana kasvattajansa Ritvan pihalla. Pappa on mieleltään edelleen yhtä terhakka kuin nuori poika ja käytös on lähinnä murkkuikäisen tasoa.. Silpun etujalat ovat tosin alkaneet oireilla: lenkiltä palatessa ja riehumisen jälkeen etenkin oikea etujalka on kipeä ja Silver ontuu. Silverillä on aina ollut huonoasentoiset etujalat, löysät ranteet ja ulkonevat kyynärpäät eivät ole hyvä yhdistelmä. Kuitenkin pappa jaksaa vielä touhuta, vaatia ja komennella entiseen malliin, ja lenkille lähtö on aina yhtä ihanaa. Toivottavasti Silverillä on edessä vielä monta vuotta aiheuttaa harmaita hiuksia ja pinnan kiristymistä meille kaksijalkaisille.

Anekdootti Silverin elinvoimaisuudesta:

Elokuun lopussa päästin Silverin ja Nuutin illan pimeässä ulos pissalle. Hetken kuluttua kiinnitin huomiota Nuutin käytökseen, se nimittäin juonnatti Silveriä, jonka huomasin ravaavan poispäin ja niska pörheänä suojaavan jotain aarretta. Arvelin, että Silver on löytänyt hiirenraadon kuten taannoin, tai nuoren räkätin. Menin pihalle Silverin perään ja huomasin jotain melko kookasta ja tummaa sen suussa. Ihmettelin epäuskoisesti josko Silver olisi pystynyt nappaamaan jäniksen, niitäkin on pitkin kesää pihamaalla pyörinyt. Sain Silverin kiinni ja hetken ajatustenvaihdon jälkeen herra suostui kuin suostuikin luopumaan saalistaan. Maahan mätkähti kookas, pitkäjalkainen ja -nokkainen, kirjava lintu. Tuijotin lintua hetken ja päättelin sen olevan jokin kahlaaja, mielessä taivaanvuohi. Lintu oli muutoin kunnossa ulkoisesti, mutta pää heilui löysästi puolelta toiselle. Lyhyt nettikatselmus kertoi linnun olevan lehtokurppa, mikä selitti myös miten Silver oli saanut linnun kiinni: lehtokurpat luottavat suojaväritykseensä viimeiseen asti ja lähtevät karkuun suurin piirtein vasta kun niiden päälle ollaan astumassa. Lintu-raukka on maannut pihallamme Silverin sattuessa kohdalle. Lintu on yrittänyt pakoon, mutta pappakoiran refleksit ovat pelanneet ja pako on päättynyt lyhyeen. Eikä Silverin ole tarvinnut kuin pariin kertaan päätään ravistaa, kun naps! linnun niskat olivat poikki. Lehtokurppaan törmää melko harvoin, harmi että tämä yksilö päätyi Silveri metsästystaitojen todistajaksi..

Silveri 9 vuotta.

20.8. Rovaniemen käyttökoirat järjesti match shown. Osallistuimme Nuutin ja Lotan kanssa mätsäriin. Molemmat saivat hienosti punaisen ja sijoittuivat aikuisten punaisten kilpailussa: Nuutti oli hienosti kolmas ja Lotta voitti. Lotta oli myös upeasti koko match shown BIS saaden palkinnoksi upeat ruusukkeet, pokaalin, leluja, kupin ja koiranruokaa. Koko mätsärissä oli koiria 65, joista aikuisia 40.

Pesin Lotan ennen mätsäriä valokuvausta varten, ohessa pari kuvaa 20-kuisesta Lotasta.

Moorwood Caribbean Blue Gossamer eli Lotta pestynä ja trimmattuna.

Noniin, nappasin Mitristä, Nudesta ja Lotasta yhteiskuvan elokuun alussa, jolloin Silver oli Joensuussa. Kuvasta tuli oikein onnistunut, joten päätin ottaa koko porukasta kuvan Silverin kotiuduttua. No, opin ilmeisesti aaaaivan liian helpolle tuon nuorisojengin kanssa, ne kun istuivat niin kiltisti käskystä paikoilleen ja vielä napottivat niin kauan että sain kuvan napattua:

Silver-herra oli vähän toista mieltä kuvanotosta. Ilonan kanssa yhdessä komensimme koirat riviin, ja saimmekin nuorison asemiin kohtuullisen helposti. Silver ei istunut alas, vaan protestoi äänekkäästi ja lähti mahtipontisen terhakkaasti (lue: lujaa vauhtia keskisormi pystyssä haistatellen mennessään) poispäin. Komennettaessa Silver ei korvaansa lotkauttanut ja näytti pitkää nenää makupalalle. Silverin temppuilu sai myös muun porukan villiintymään ja niin kirmailimme pihalla iloisena sekasotkuna. Lopulta saimme Silverin *hieman* pakottaen paikalle, nuorison istumaan ja Silverin pysymään kuvan oton ajan paikallaan. Ohessa "onnistunut" kuva Ryhmä Rämästä (Silverin omahyväinen ilme on kyllä ihana).

Seuraavassa kuvassa Silverin ilme on edelleen herkullisen omahyväinen aiheuttamansa kaaoksen jälkeen, ja myös Lotta naureskelee kuvanottokomedialle. Mitri pidättelee hekotusta Nuutin tuijottaessa uskollisesti minua lauseen "onko Nuutilla nälkä" jäljiltä.

Muutoinkin olen nyt napannut muutamia kuvia possukerhosta touhuissaan. Lotta sai Mustin ja Mirrin alennusmyynnistä lehmä-lelun, jonka Nuutti totta kai omi, Nuutin mielestä kaikki lelut ovat nimittäin sen. Nuutti vain ei leiki leluilla, vaan kantelee niitä ympäriinsä ja makaa niiden päällä, ettei kukaan muu vain saa niitä. Myös lehmä viihtyi Nuutin suussa ensimmäiset pari päivää:

Lotta on armoton leikkijä, se kantaa jokaisen lelun vuoronperään kullekin ihmiselle ja pakottaa jonkun nakkelemaan leluja ja retuuttamaan niitä Lotan kanssa. Lempilelu on hirvi, joka tosin on miltei yhtä iso kuin Lotta itse. Oheisessa kuvassa Lotta harvinaista kyllä on paikoillaan, maate pihanurmikolla. Neiti on kyllä melkoinen prinsessa, nukkuu sängyssä ja sohvalla aina kuin vain voi. Ja herkkuja pitää tarjoilla, pelkät nappulat menevät vasta pitemmän paaston jälkeen alas.

Mitri harjoittaa edelleen laulutaitojaan. Eivätkä ne siitä ole kovinkaan parantuneet..

"If ai shud stei, ai wud ooounli bii in joor veeei-i-i-i-iii"

"Sou aaaail gou, bat aaai nou, ail tink of juu evri steep of tö veeei-eieieieeeei"

"Änd aaaaaaaaai vill oolveis laav juuuu-uu-uu-uuuuuu, ai vil oolveis laav juuuuu!!!"

Herttaisen nolo koira.

Silver vietti kolme viikkoa heinä-elokuussa Ilonan kanssa Joensuussa. Kotiuduttuaan Silveriä odotti inhokkitapahtuma: pesu, puunaus ja tuunaus. Ohessa pari kuvaa Silveristä puunauksen yhteydessä, ilmeet kertonevat herran ajatuksista enemmän kuin tuhat sanaa.

Silverin ollessa tupsutettavana suoritti Mitri lempeänä luonteena myötäkärsijän osaa. Föönauksen, kampauksen ja siistimisen aikana Mitri pötkötti uskollisesti lähellä trimmauspöytää ja näytti aika ajoin jopa surkeammalta kuin itse "uhri".

Nuutti pysytteli tarkoin mahdollisimman kaukana trimmauspöydästä, ettei vahingossa joudu uudestaan lyhyen ajan sisällä kynittäväksi. Varovaisesti Nuutti seuraili tapahtumia pihapuun (lue: grillin) varjosta.

Pian Nuutin kiinnostus kuitenkin herpaantui sen huomatessa, että äiti oli ruuanlaitossa..

Lopulta myös Silver oli puhdas ja pörröinen, alla kuva tuoksuvan siististä Silppurista:

Lotta-neiti pyöri luonnollisesti koko toimituksen ajan milloin kenenkin jaloissa ja muisti autuaasti vähän väliä paimentaa "mölyävää petoa" eli fööniä.

Kuten jo todettu, en itse päässyt osallistumaan Joensuusn tuplanäyttelyihin, joten Lotta lähti Ilonan, äidin ja isän mukana sinne. Lauantaina kaikkien rotujen näyttelyssä tuomarina oli unkarilainen Vilmos Kardos tuomarimuutoksen jälkeen. Lotan tulos oli nuo ERI 4, Lotta oli kuulemma esiintynyt haluttomasti ja kaivannut Ilonan mukaan "omaa" handleriaan. Sunnuntaina shelttituomarina toimi Blaz Kavcic Sloveniasta, jonka kehästä Lotta sai "vain" EH:n, perusteluina pään muoto ja löysät kyynärpäät. Nyt ovat myös Lotan näyttelyt tältä kesältä ohi, tuloksina tasaisesti ERIä, aina vähintään EH ja jopa yksi PN2-sijoitus, ihan hyvin vielä kehitysvaiheessa olevalta nartulta.

Vaikka en Joensuuhun päässyt, niin pitihän sitä jonnekin näyttelyyn lähteä. Lauantaina 15.8. pidettiin Rovaniemellä FCI 5 & 7/8 -ryhmien näyttely, jonne menin Ritvalle esittämisavuksi. Tuomarina niin huskeilla kuin samojedeillakin toimi Tuula Pratt.

Esitin jälleen Peivaksen (Vauhtitassun Peavvas), jonka kanssa meni vähän taiteiluksi - junnuikäistä pojan sälliä tahtoivat ihanat naiset kiinnostaa jokseenkin enemmän kuin sievästi esiintyminen.. Tuloksena kuitenkin hienosti jun ERI 1 kuudesta junioriuroksesta, PU-luokassa sijoittuminen jäi tällä kertaa vanhemmille.

Peivas kehässä

Kävin kehässä myös Värttinän (Vauhtitassun Värttinä) kanssa, tulos erittäin karvattomalla nuorella inartulla jun EH 2. Vauhtitassun kasvattajaryhmässä esitin Peivaksen, ryhmän tulos kas 2, KP.

Värttinä bikineissä

Samojedikehään menin ihanan Nuortti-papan (FIN KVA & MVA Vauhtitassun Nuortti Biegga) kanssa. Nuortti oli upean arvostelun kera vet ERI 1 ja VSP-veteraani kera tuomarin kehujen.

Nuortti 12-v.

Esitin Rovaniemellä myös Unnin eli Sam Sirius Danza Di Lunan. Unni jatkoi taas temperamenttistä esiintymistään ja hienoa voittokulkuaan, tuloksena upeasti PN 1, neljäs sert ja VSP.

Kaikkiaan päivä oli oikein mukava mielenkiintoisesta (vuoroin aurinkoa, vettä ja rakeita) säästä huolimatta.

Elokuun alussa pesin Mitrin ja Nuutin, Nuutti loi kaiken pohjavillan mutta näyttää edelleen yhtä karvaiselta. Alla kuvia Mitristä pesun jälkeen, Nuutista yritän ottaa tässä piakkoin taas lisää kuvia.

Virallista Ja Hienoa:

Profiili illan kajossa:

Lempeä Mitri poseeraa:

Ja se huippumallista kuvauksien tauolla napattu snapshot, joka päätyy juorulehden etusivulle:

Iisalmeen lähdin ilman omia valkoturkkeja, joskin Lotta-neiti oli totta kai mukana. Lisäksi Ritvan autosta löytyi valikoima huskeja, Nuortti-pappa sekä Ulpu ja Fierra -aussiet. Kaksijalkaisia edustamassa oli Ritvan ja minun lisäksi Jaana Wick-Näsi ja Suvi Koukkari. Yhdessä sitten siirtelimme viittä häkkiä ja kymmentä koiraa, siinä tuli harjoiteltua logistiikkaa oikein urakalla..

Sunnuntaiaamuna ajelimme vajaan 30km matkan leirintäalueelta näyttelypaikalle ja raijasimme tavara- ja koiravuoren kehän laidalle. Ensimmäisenä Pekka Teinin kehässä oli reipas Nuortti-pappa (FI KVA & MVA Vauhtitassun Nuortti Biegga), joka sai upeasti ERI:n veteraaniluokasta, voitti toisen urosveteraanin ja oli PU 4. Narttujen ajan odottelimme 12-vuotiaan ukkelin kanssa kehän laidalla, ja kävimme sitten ROP-veteraanivalinnassa. Nuortti oli VSP-veteraani upean iloisesti esiintyneen nartun viedessä voiton.

Nuortti 12 v. (c)Ritva H-P.

Nuortin kanssa kehässä yhtäaikaa olivat aussiet Ulpu (Vauhtitassun Ulpukka) ja Fierra (Dancing Skies Fierra Nieida). Ulpun tulos oli jun EH 2, mutta 12-vuotias Fierra-rouva yllätti upealla vet ERI 2, PN 3, vara-sert -tuloksellaan. Näyttivät kyllä molemmat upeat vetskurouvat liikkeen mallia nuoremmilleen! Tuomarina ausseilla oli Annukka Paloheimo.

Aussien jälkeen oli hieman taukoa, kunnes sheltit sitten alkoivat niinikään Annukka Paloheimon kehässä. Seurasin hieman uroksia ja kävin vielä vetämässä viime silauksen Lotan turkkiin. Lotta esiintyi jälleen hienosti, sai ERI:n ja ilokseni voitti nuorten luokan. Kävin vielä ennen PN-luokkaa esittämässä siperianhusky Peivaksen (Vauhtitassun Peavvas), joka oli hienosti jun ERI 1 ja PU 3 Pekka Teinin kehässä ensimmäisessä näyttelyssään.

Peivas kehässä. (c)Ritva H-P.

Peivaksen arvostelun jälkeen kiiruhdin takaisin shelttikehälle PN-luokkaan Lotan kanssa. Lotta esiintyi edelleen kuin ajatus, ja pian huomasin että tuomari oli kätellyt koiria pois jo sen verran, että sijoittuisimme neljän parhaan joukkoon. Tuomari juoksutti sijoittuneita, ohjasi sen jälkeen kaksi narttua neljännelle ja kolmannelle sijalle ja juoksutti vielä Lottaa ja avoimen luokan voittajaa. Lotta oli lopulta upeasti PN 2 kera vara-sertin ja vara-CACIBin 30:sta nartusta! Tuomari perusteli valintaansa sillä, että Lotta oli vielä nuoruuttaan löysempi kuin voittanut narttu. Hän kävi erikseen kehän jälkeen sanomassa että Lotta on todella kaunis koira, mutta saa vielä kehittyä aikuiseksi. Toivotti lähtiessämme hyvää jatkoa. Tyytyväinen täytyy kyllä tulokseen olla!

Valitettavasti kamera viihtyi huskykehän laidalla, joten yhtään kuvaa ei Lotasta kehässä ole. No, jospa sitten Joensuussa, kun hovikuvaaja (eli isä) lähtee mukaan. Silloin tosin itse en töiden takia pääse paikalle, vaan Ilona esittää Lotan.