Kotinäyttely on kyllä kiva asia: ei tarvitse herätä ennen kukonlaulua ja näyttelymatkaan menee tasan viisi minuuttia. Mitri ja Nuutti olivat molemmat ilmoitettu Rovaniemen KV-näyttelyyn. Mitri ajeli tosin kuun alussa kaikki karvansa, muttei näytä edelleenkään kaljulta - turkki pysyy pystyssä myös ilman pohjavillaa. Nuutilla taas karvaa riittää, vaikka sitä pussikaupalla lähtikin..

Poikien lisäksi kävin lauantaina ensimmäistä kertaa virallisessa luokassa shelttineiti Lotan (Moorwood Caribbean Blue Gossamer) kanssa. Neiti on vuoden ajan kerännyt massaa, ja alkaa nyt jopa näyttää siltä että sillä on runkokin. Lotta tiputti myös karvansa toukokuun lopussa ja on vasta kasvattamassa uutta, joten kovin korkein odotuksin emme kehään menneet. Niin se kaljukin kuitenkin yllättää, Lotta sai nuorten luokassa ERI:n ja voitti luokan kaksi muuta narttua. PN-luokassa Lotta ei kuitenkaan karvaisten kilpailijoiden keskellä sijoittunut. Esiintyminenkin sujui, vaikka toukokuussa Rovaniemen ryhmiksen aikaan harjoittelusta ei kyllä tahtonut tulla mitään. Tuomarina shelteillä toimi Pirjo Aaltonen.

Tässäpä pari uutta kuvaa 1½-vuotiaasta Lotasta:

Sunnuntaina olivat vuorossa siis Mitri ja Nuutti. Tuomarina sammareilla toimi Javier Sanches Espanjasta. Mitri esiintyi jälleen hieman laiskasti, ja tuloksena oli val ERI. Nuutti esiintyi muutoin edukseen, mutta murahti jälleen hieman tuomarin käsittelyssä. Siitä huolimatta Nuutti oli ystävämme Arja Haavikon hienosti esittämänä val ERI 2, PU 2 ja vaca. Kiitokset Arjalle! Sammariuroksia oli 26, joten hienosti meni! Harmi vain että CACIB jäi yhden pykälän päähän. No, ei makeaa mahan täydeltä.

Mitri yllä ja Nuutti alla, (c)K. Yliräisänen

Seuraavana vuorossa ovat Piteån INT ja SPHK näyttelyt, jonka jälkeen pojat jäävät ansaitulle kesälomalle. Itse laukkaan tosin harva se viikonloppu jossain näyttelyssä milloin minkäkin rotuisen turilaan kanssa..

Aka ensimmäinen näyttelyreissu Eestinmaalle Tallinnaan kera ainoastaan yhden karvanlähtöisen koiran.

Alkuvuodesta selailin ulkomaiden näyttelyitä ja huomasin, että Tallinnassa järjestettäisiin EEV-näyttelyn yhteydessä myös 5-ryhmän erikoisnäyttely. Lisäksi molemmissa näyttelyissä oli mielenkiintoiset tuomarit, Eestin Voittajassa japanilainen Chie Ejima ja erkkarissa itävaltalainen Robert Blümel. Kumpikaan ei minun tietojeni mukaan ollut aiemmin Pohjoismaissa sammareita arvostellut, joten olisi intoa ihan lähteä katsomaankin, mitä tuomarit sanoisivat. Varasin siis laivamatkat ja hotellin, ja ilmoitin harkinnan jälkeen vain Mitrin kumpaankin näyttelyyn. Arvelin, ettei pikku-Nuutti menisi läpi itävaltalaiselle saati japanilaiselle, joka on tottunut kookkaisiin jenkkityyppisiin sammareihin kotimaassaan.

Lähdimme isän ja äidin kanssa (Ilona oli valitettavasti töissä) ajelemaan kohti Etelä-Suomea torstai-iltana 4.6. Yövyimme Jyväskylässä ja perjantaiaamuna huristelimme Helsinkiin Länsisatamaan, jossa olimmekin hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä. Kyllä oli uusi navigaattori isona apuna Helsingin keskustan läpi ajellessamme, ja Länsisatama löytyi ilman ongelmia. Jännitimme etukäteen Mitrin jättämistä laivan autokannelle matkan ajaksi, mutta mitään ongelmia ei ollut ja Mitri nukkui viileällä kannella matkan ajan. Tallinnan puolella ajoimme lautalta ulos ja navigaattori neuvoi meidät helposti sataman lähellä olevaan hotelliimme. Hotellihuone oli todella tilava ja siisti, ja laitoimme kaikki matkasta väsyneinä nukkumaan ajoissa.

Lauantaina oli Eestin Voittaja -näyttelyn kehä Kalevi Stadiumilla. Löysimme aamulla näyttelypaikalle jälleen helposti navigaattorin opastuksella, ja iloksemme päivän kehän oli kookas, koiran liikkeet saisi todella esiin. Sammarikehän pyörähtäessä käyntiin huomasimme kuitenkin, että tuomari palkitsi erityyppisiä koiria kuin Mitri, ja erityyppisiä kuin olimme odottaneet. Mitri esiintyi melko laiskasti, mikä johtui matkaväsymyksestä, todella sai nähdä töitä sen eteen että Mitri innostuisi. Tulos oli lopulta val ERI 3 kuudesta valioluokan uroksesta. Tuomarin mukaan Mitrin turkki ei ollu näyttelykunnossa, minkä ymmärsin tarkoittavan että turkki oli tuomarin mielestä liian lyhyttä. Tuomari oli siinä mielessä oikeassa turkin näyttelykunnosta, että Mitrin pohjavilla oli täysin irti ja vähän nykäisemällä jäi karvaa tuppona käteen. (Jälleen viittaan tässä kohden omiin mietteisiini nykyturkeista, jotka lupaan kirjoitella ylös pikapuoliin.) Tuomarin päivän voittajat uroksissa olivat varsin pitkäkarvaisia ja muutoinkin erittäin runsasturkkisia. Totesimme, että olisi sittenkin pitänyt ilmoittaa myös Nuutti Tallinnaan, se olisi turkin ja pään puolesta voinut tällä tuomarilla menestyäkin.

Mitri lauantain kehässä

Lauantaina kehässä vilahti myös Nuutin tytär Rosi (EEJV-08 JV-08 Winter Day's Grand Sensation), jonka saldona oli nuorten luokan ERI 2 ja sertiluokan neljäs. Rosi on kyllä todella paljon pikku-Nuutin näköinen, etenkin päältään ja ilmeeltään. Alla Rosi kehässä:

Hyvänä puolena menestyksen laihuudesta oli se, että pääsimme lähtemään näyttelyalueelta jo ennen puoltapäivää. Veimme Mitrin hotellihuoneeseen nukkumaan ja suunnistimme itse tutkimaan Tallinnaa ja etenkin sen Vanhaa Kaupunkia. Vanha kaupunki on oikein viehättävä paikka, joskin väenpaljous oli aikamoinen viileästä säästä huolimatta. Illalla kävimme myös Tallinnan suurimmassa Prismassa, josta mukaan tarttui paikallisia herkkuja illan naposteltaviksi.

Sunnuntain kehä alkoi vasta yhdeltä iltapäivällä, joten saimme nukkua hyvät pitkät yöunet. Olimme kuitenkin jälleen hyvissä ajoin näyttelypaikalla, ja ehdimme seuraamaan muita rotuja tuomarimme kehässä. Aikamme seurattuamme huomasimme, että tuomari palkitsi rajastaan hyvin liikkuvia koiria, joten pieni toivo Mitrin menestyksestä heräsi. Mitri lepäsi häkissä, ja vasta ihan hieman ennen kehää otin sen pöydälle ja harjasin kehään menoa varten. Mitri oli aivan kuin eri koira, edellispäivän ja pitkän yön kauneusunet olivat tehneet tehtävänsä. Esiintyminen sujui upeasti, korvat olivat koko ajan höröllään ja liikunta oli energistä. Myös tuomari huomasi ryhdikkään Mitrin säihkymisen: Mitri sai jälleen ERI:n valioluokasta ja voitti upeasti luokkansa. PU-luokassa tuomari ei kauaa miettinyt ja ojensi upean Eestin sertiruusukkeen minulle kera PU 1 -sijoituksen. ROP-valinnassa emme enää jännittäneet, Mitri oli jo saanut mitä lähdimme yrittämään, Eestin valionarvon. Tuomari tuntui kuitenkin todella tykästyneen Mitriin ja ojensi minulle ROP-ruusukkeen.

VSP CH Sno'proof Stella Polare, tuomari Robert Blümel ja ROP CH Vauhtitassun I-Mitri

Myös kehän laidalla Mitri herätti ihastusta, monet näyttelykävijät ottivat suuresta valkeasta koirasta kuvia ja venäjänkielinen perhe ihastui lempeään Mitriin ikihyviksi, pientä "vaahtosammutinta" myöten.

Lapsi ja lapsenmielinen..

Valitettavasti emme voineet jäädä näyttelyn BIS-kehään, sillä meidän piti lähteä satamaan ehtiäksemme laivalle. Harmi sinänsä, sillä Mitri olisi voinut menestyäkin - tuomari kirjoitutti upean arvostelun pikkumiehestä:

"5 years. Elegant and attractive male. Typical head and lovely expression. Well groomed coat. Beautiful type. Strong bones and very good substance. Well angulated. Strong movement, a bit narrow in front."

Vapaasti käännettynä:

"5-vuotias. Elegantti ja viehättävä uros. Tyypillinen pää ja ihana ilme. Hyvin kunnostettu turkki. Kaunis tyyppi. Vahva luusto ja erittäin hyvä massa. Hyvin kulmautunut. Voimakas liikunta, hieman ahdas edestä."

Sunnuntai-iltana ajelimme Jyväskylään, jossa nukuimme yön yli ja aamulla jatkoimme matkaa kohti Rovaniemeä. Kaikkiaan reissu oli erinomaisen onnistunut, näyttelymenestystä tuli ja ehdimme olla myös "normituristeja".

Mitri kävi 22.5.09 silmien uusintapeilauksessa, ja kauniit tummat nappisilmät todettiin edelleen terveiksi.

Mitrin ensimmäisestä pentueesta Ruotsissa on terveystutkittu seuraavat koirat:

Polarbjörnen'n Quite Nice lonkat B, silmät terveet

Polarbjörnen's Quite Expensive lonkat A, silmät terveet

Polarbjörnen's Quite Right lonkat A, silmät terveet

Polarbjörnen's Quite A Spirit lonkat A, silmiä ei tutkittu

Toivottavasti myös Suomen pentueesta käydään terveystutkimuksissa.

Huuve (FI KVA Vauhtitassun Huuve) oli vierailulla meillä pari viikkoa toukokuun lopussa. Syy tähän oli Keminmaan ryhmänäyttely, jonne olimme ilmoittaneet Huuveen. Huuve tuli poikien kanssa erinomaisen hyvin toimeen ja on muutoinkin mitä ihanin seurakoira.

Valitettavasti Huuve pudotti pesussa jaloistaan ja päästään karvat, joten näyttelymenestyskin jäi tällä kertaa laihanlaiseksi. Tuloksena Saija Juutilaisen kehästä oli avo EH 3. Nappasimme kuitenkin Huuveesta uuden kuvan pesun jälkeen, ja todella kauniilta rouva kyllä kuvassas näyttää:

Omia koiriamme emme tällä kertaa vieneet Keminmaahan ollenkaan, tyytyväisinä pullailivat kotona..

Esitin näyttelyssä myös Unnin aka Sam Sirius Danza Di Lunan, jonka tulos vähäisessä karvassa oli nuo EH 1. Siinä on kyllä temperamenttinen kaunotar, joka varmasti pärjää saatuaan karvat jälleen päällensä.

***

Pari päivää ennen Keminmaan näyttelyä oli Rovaniemellä 1-ryhmän ryhmänäyttely. Tässä näyttelyssä esitin muutaman aussien sekä ruotsalaisen tuttumme Lillemorin Agnes-sheltin (Moorwood Just Adorable).

Shelteillä tuomarina oli Johan Juslin, jonka kehässä Agnes oli avo ERI 1 ja PN 4. Agneksen tytär Ella (Request Adorable Belle) vetäisi kuitenkin palkinnot kotiin ollen kolmannessa näyttelyssä ROP, RYP 1 ja BIS 2!

Myös aussien tuomari oli Johan Juslin, joka oli hyvin tiukalla tuulella. Itse esitin Ulpun (Vauhtitassun Ulpukka) pentuluokassa, tuloksena pek 2 neljästä narttupennusta. Nartuista esitin Tiinan (FI MVA Dreamstorie's Dynamic Affair), joka sai H:n valioluokassa. Lisäksi kävin kehässä Sannin (Beanaruoktu Sunbeam) kanssa, joka oli upeasti ROP-veteraani ja sijoittui vielä mukavana yllätyksenä BIS 4-veteraaniksi reilusti yli kymmenestä veteraanista. Siinä oli kyllä upeasti liitelevä muori.

Lähdimme äidin ja Ilonan kanssa Norjaan Harstadin KV-näyttelyyn huhtikuun puolivälissä. Matkalle mukaan oli ilmoitettu Nude, Mitri ja Ritvan Tiina-aussie, vaikka emme olleetkaan vakuuttuneita näyttelyn tuomarivalinnoista. Lähdimme perjantai-iltana 18.4. ajelemaan kohti Pohjois-Norjaa bussissa yhdessä muiden hullujen koiraihmisten kanssa. Menomatka sujui hyvin, ja perillä Harstadissa olimme aikaisin lauantaiaamuna. Lauantaipäivän saimme heti huoneen saatuamme lepäillä hotellissa, ja ehdimme myös käydä katselemassa kaupunkia ja upeita vuoria ja merta.

Sunnuntaina olivat sekä aussien että sammareiden kehät. Sammareilla tuomarina toimi Likita Zake Latviasta ja ausseilla Kornelija Butrimova Liettuasta. Kehät olivat päällekäin, joten Ilona kävi esittämässä Tiinan. Tiina esiintyi iloisesti ja reippassti, mutta tulos harmittavasti PN 2 ja vaca, sert meni nenän edestä. Ikävä myös senkin vuoksi, että tuomari antoi kakkosen ilmavien korvien vuoksi eräälle nuorelle nartulle, mutta katsoi voittaneen nartun miltei pystyt korvat läpi sormien..

Myöskään samojedeissa ei suurempaa menestystä tullut, poikien tulokset olivat seuraavanlaiset:

Nude avo 1/1, CK, PU 4

Mitri val 1/2, CK

Etenkin samojediurosten kehä oli yhtä sillisalaattia, ei kyllä pysynyt kärryillä mitä tuomari haki: ainoa mitä hän tuntui arvostavan oli musta pigmentti. Tämä näyttely horjutti kyllä entisestään minun uskoani balttituomareiden ammattitaitoon, niin aussiekehän kuin sammarikehänkin perusteella. Olen todennut jo aiemmissakin näyttelyissä tämän "sillisalaattikulttuurin", vaikka omat koirat eivät edes olisi olleet kehässä, joten pelkästään hävinneen marinaksi tätä ei voi kuitata.

Paluumatkalla jumimme lumimyrskyyn Norjan/Ruotsin rajalle vuoristoon. Siellä seisoskelimme jonoissa kuutisen tuntia, ennen kuin pääsimme jatkamaan taas matkaa. Varsin mielenkiintoinen reissu, täytyy sanoa.

Pojat kävivät talven aikana useaan otteeseen potkukelkan tai suksien joen jäällä ja Norvajärvellä vetolenkillä. Allaolevista osoitteista löytyy kuvia muutamilta lenkeiltä:

Koirahiihtelyä 1

Koirahiihtelyä 2

Koirahiihtelyä 3

Ja muutama otos poikien tyylinäytteestä:

Silver paistattaa päivää tauolla:

Nuutti tykkää appelsiinista:

Mitri haahuilee omiaan:

Maaliskuun lopussa kävimme Kemijärvellä ryhmänäyttelyssä Mitrin ja Silverin kanssa. Myös Mitrin poika Samu (Luru) oli ilmoitettu pentuluokkaan, joten kävin kehässä myös pikku-Samun kanssa. Tuomarina sammareilla oli Marja Talvitie.

Päätimme, että Silver saa vielä kerran päästä kehään veteraani-ikäisenä, ja tämä näyttely oli sopivan lähellä ja kehä ulkona. Sopivan lähellä tarkoittaa Silverin yhteydessä siedettävää aikaa autossa kuunnellen herra Iso Herran auto-räyhärock-aarioita (joita ei millään ilveellä ole vuosien kuluessa saatua edes lieventymään), ja kehä ulkona on helpotus siinä mielessä, ettei Silverin häkkimölyäminen revi täysin kaikkien korvia hajalle..  Silver tietää *tasan tarkkaan* miten käydään ihmisten hermoille, naureskelee aina partaansa vaan.

Ensimmäisenä kehässä oli siis urospennuissa Samu. Samu esiintyi oikein mallikkaasti ja oli kolmesta urospennusta toinen. Samu oli tuomarin mielestä vielä kehittymätön, eikä saanut KP:ta. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin ei kahdeksankuisen vielä tarvikaan olla mikään tankkeri, etenkään uroksen. Hitaasti hyvä tulee, niinhän sitä sanotaan. Samu on kyllä ihana poika, luonne on aivan ihana! Kiitoksia Samun omistajille, jotka innostuivat tuomaan pikkumiehen näyttelyyn!

Samu kehässä, (c)Hangenhelmen

Mitri esiintyi valioissa hienosti ja liikkui upeasti. Tällä kertaa tulos oli kuitenkin vain val ERI 3. Tuomarin mielestä Mitri ei ollut täydessä turkissa. Tästä turkkiasiasta onkin tulossa blogiin pidempi kirjoitus, minulla on nykysuuntauksesta mielipide jos toinenkin..

Mitri (c)Hangenhelmen

Silverillä oli energiaa *hillittömästi* kolmivuotisen näyttelytauon jälkeen. Ainoana veteraanina Herra Känkkä juoksi minkä kintuistaan irti sai ja esiintyi muutenkin rempseästi. Huolimatta pohjavillan osittaisesta lähtemisestä Silppuri sai kuin saikin iloksemme ERI:n. Silverkään ei sijoittunut PU-luokassa, missä sen käytös oli paljon nuoremman koiran tasoa.. Nauroimmekin, että 8-kuinen Samu esiintyi paljon kauniimmin kuin 8½-vuotias Silver..  Ja kuka meni väittämään että iän myötä rauhoitutaan.. Silver pääsi vielä kisaamaan ROP-veteraanin arvosta, jonka se odotetusti hävisi upealle Mandi-rouvalle (FIN MVA Sam Sirius Billie Jean). Mukava oli kuitenkin käyttää Silver vaihteemmaksi kehässä, ja hyvällä VSP-veteraanin tuloksella.

Silver, (c)Hangenhelmen

Ennen sammarikehää kävin esittämässä Ritvan huskynartut Feeran (Seirios Feera) ja Nirpun (FI KVA & MVA Vauhtitassun Viirin Musikki). Feera sai H:n ujon käytöksen vuoksi, tuomari harmitteli ja totesi Feeran liikkuvan parhaiten koko kehästä. Nirppu näytti muille närhen munat ja vetäisi käyttöluokasta viimeisen sertinsä valmistuen samalla kaksoisvalioksi. Nirppu oli myös huskyjen ROP, tuomarina toimi Hannu Talvi.

Nirppu syynättävänä, kuva (c) Henna T.

Elikkäs Mitrin käyttökoetulokset talven kisoista:

Äkry, tuomarina Eila Kuusinen, tulos REKÄ-YLE 0

Kiiminki, tuomarina Eija Hakkarainen, tulos REKÄ-YLE 0

Molemmat nollat tulivat työskentelyhalukkuuden humahtamisesta nollille. En oikein tiedä, mistä Mitrin pehmoilu kokeissa oikein johtuu, kotona on kuitenkin kaikkein innokkain vetohommissa ja tykkää mennä yksinkin keulassa. Liekö sitten, että koira paineistuu kisatilanteesta sen verran, ettei keskittymiskyky riitä oikeaan tekemiseen. Kuitenkin, kun miettii esim. aiempien vuosien kilpailukokeita ja ihka ensimmäistä käyttökoetta, ei työskentelyn kanssa kuitenkaan ole ollut ongelmia.

Voi myös olla, että Mitrillä on talvella ollut jokin paikka kipeänä. Ainakin lopputalvesta onnistuimme omaa tyhmyyttämme saamaan Mitriltä anturan auki jäisillä keleillä, ja sen vuoksi jouduimme perumaan suunnitellun Ruotsin reissunkin.

Koottuja selityksiä, katsotaan riittääkö into ensi vuonna lähteä hakemaan lisää heikkoja tuloksia..

Joka tapauksessa tässäpä kuvia molemmista käyttökokeista:

Äkry

Kiiminki1 ja Kiiminki2